Kesäyön uni on William Shakespearen yksi kuuluisista näytelmistään. Shakespeare on kirjoittanut komedioita, tragedioita, runoja ja näytelmiä. Lisäksi hänellä on ollut suuri vaikutus englannin kieleen, sillä hän on keksinyt yli 1700 sanaa, kuten birthplace, gossip, torture jne.. Kuitenkin hänen henkilöllisyyttä epäiltiin ja monia teorioita on esitetty siitä, että kirjoittajan takana olisi ollut joukko kirjailijoita tai tuntematon kirjailija teoksia tehdessä. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että Shakespearen henkilöllisyys on todistettu oikeaksi, vaikka tietoja kirjailijan elämästä tiedetään hyvin vähän.
Tämä teos oli tyypillinen suhteessa ajan muuhun kirjallisuuteen, sillä renessanssin aikana alettiin ihailla antiikin arvoja ja kirjallisuuteen liittyviä kauneuskäsityksiä uusin silmin. Tätä teosta on kritisoitu aikanaan säädyttömäksi ja siihen on jopa piilotettu homoseksuaalisia viittauksia.
Antiikin Kreikka toimii miljöönä, jossa tapahtuu paljon draamaa ja komediaa. Pääteemana on rakkaus, joka näkyy tapahtumissa eri tavoin. Kaikki siis alkaa Ateenan herttuan Theseuksen ja amatsoonien kuningattaren Hippolytan häävalmisteluista, johon myöhemmin muut tapahtumat kietoutuvat. Kaksi muuta ateenalaista nuorukaista, Demetrius ja Lysander, ovat rakastuneet nuoreen naiseen, Hermiaan. Hermia kuitenkin rakastaa Lysanderia, mutta naisen isä ei hyväksy vaan haluaa Demetriuksen tyttärelleen. Tähän kuvioon tulee vielä Helena, joka on Hermian ystävä ja rakastaa Demetriusta suunnattomasti, vaikka mies ei häntä enää halua. Lysander ja Hermia päättävät paeta metsään, jossa on paljon taikaolentoja. Tästä seuraakin paljon taikaolentojen puuttumista oihmisten tunteisiin taioilla, joista seuraa väärinkäsityksiä ja kömmähdyksiä. Lopuksi kolmen parin häät ja käsityöläisten näyttelemä kömpelö näytelmä kruunaavat lopun.
Teoksen tyyli on kirjoitettu näytelmän muodossa, mikä oli aluksi vaikea ymmärtää. Vähitellen sitä pystyi lukemaan, kun hahmotti tilanteita mielessään. Tyyli onkin pitänyt kiinni alusta loppuun saakka unohtamatta huumoria. Näytelmässä ilmeni yksilöiden persoonallisuus ja ihmiskuvauksen ylistäminen, vaikka siinä ei ollut kertojaa. Dialogista sai kuvan siitä, millaisia he olivat. Shakespeare on lisännyt näytelmän sisään pieni näytelmä, joka oli hänelle ominaista.
